Minä pohdin tätä vähän aikaa sitten ja vähän harmittikin todeta, että edellisen kirjeen kirjoittamisesta on jo tosi kauan aikaa. Ja ylipäätään käsin kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina vähälle. Korttien antamisen ja lähettämisen perinne on säilynyt itselläni kirjeitä paremmin, vaikka somen käyttö on vähentänyt sitäkin toki merkittävästi. Somettelu ei ole kuitenkaan korvannut fiilistä pysähtymisestä kirjoittamisen äärelle tai käsinkirjoitetun viestin vastaanottamisesta.

90-luvulla oli hyvinkin yleistä kirjoitella ystävien kanssa. Kirjeisiin ja kortteihin raapustettiin kuulumiset, jotka haluttiin jakaa tai purettiin tunteita, kun sanat eivät tuntuneet tulevan oikeassa järjestyksessä ulos puhumalla.

Kipusin varastolaatikolleni. Vanhat kirjepaperit tuoksuivat ajan patinalle ja kertoivat elettyjen elämänvaiheiden ajankuvaa. Oli kirjoitettu arjen iloista ja tavanomaisesta tylsyydestä, ihastuksesta, surusta, toiveista, kaipuusta ja vaikka mistä muusta.

Hitaampaa mediaa?

Olen itse kokenut välillä someähkyä ja kaivannut tasapainoksi jotain vähän hitaampaa, hiljaisempaa ja pysäyttävämpää. Uusia nettisivuja rakennellessani muistelin vanhaa bloggausharrastustani. Ehkä jotkut teistä ovat jopa aikanaan löytäneet Ninnimoin touhuihin Kulma47 blogin ”juurilta”. (Olisi kiva, jos kommentoit julkaisuun, jos olet seurannut sieltä asti mukana.) Kirjeiden kirjoittelu- ja bloggailumuistojen inspiroimana, ajattelin rakentaaa Ninnimoin sivuille blogin ja nimetä sen:

”Kirjeitä Ninniltä” -blogiksi

Mistä aiheista sinä haluaisit lukea ”Kirjeitä Ninniltä” -blogista?
Jos sinä pysähtyisit ja tarttuisit kynään, kenelle kirjoittaisit?

Kaikkea hyvää
t: Ninni