Milloin kirjoitit postikortin tai kirjeen?

Täytyy myöntää, että kirjeen kirjoittamisesta on jo aikaa, mutta postikortteja kirjoittelen kyllä – annan ja lähetän. Olen myös säilyttänyt paljon kortteja ja kirjeitä, joita olen saanut ja pidän niitä aarteinani.

Postikortti on formaatti, joka ilahduttaa itseä joka kerta sekä antajana että vastaanottajana. Minulla postikortit jäävät aina elämään aikansa joko hyllyn kulmalle, jääkaapin oveen tai johonkin muualle ilahduttamaan ja sitten ajallaan jemmaan. Kortti on useimmiten matkamuisto, jonka ostan itselleni, kun käyn jossain reissussa. Korteista saa kivaa fiilistä kodin sisustukseen. Niihin kiteytyy mun mielestä jotain erityistä. Ehkäpä siksi olen päätynyt niitä työssänikin suunnittelemaan.

Sähköiset vermeet eivät ole korvanneet tunnetta paperille ja kirjoittamisen äärelle pysähtymisestä, eikä sähköinen viesti aivan tavoita käsin kirjoitetun kortin vastaanottamisen tunnelmaa. Kynään ja paperiin tarttuminen on minulle tärkeää ja luontaista – jollakin tavalla sähköistä maailmaa todempaa. Siihen se käden jälki piirtyy paperiin jokaisella käden liikkeellä, ainutlaatuisena, juuri oman näköisenä.

Postikorttien ja kirjeiden nostalgiaa

Minun lapsuudessa kirjoitettiin kaunokirjoituksella, siitä on jostain syystä tosi lämpimät muistot, vaikka en osaa yhtään sanoa miksi. Kaunokirjoitukseni on muovautunut vuosien saatossa omintakeiseksi ja käsi on luonut omannäköiset säännöt ja koukerot. 80-90-luvulla, minun nuoruudessa, oli hyvinkin yleistä kirjoitella ystävien kanssa. Sillon, ajassa ennen kännyköitä ja nettiä, soitettiin lankapuhelimilla ja juostiin kaverin oven taa pimpottamaan ovikelloa, kun oli asiaa.

Kuulumiset raapustettiin myös postikortteihin ja kirjeisiin, ja niihin purettiin tunteita, kun sanat eivät tuntuneet tulevan oikeassa järjestyksessä ulos puhumalla. Oli myös kirjekavereita, joita ei muuten juuri tunnettu, kuin kirjoitusten perusteella. Vieläkin sydämessä läikähtää se pienen ihmisen ainutlaatuinen ja kutkuttava fiilis, kun postilaatikon pohjalta löytyi itselle osoitettu kirje tai kortti. Vuosikymmenten takaiset jemmatut kortit ja kirjeet tuoksuvat ajan patinalle ja kertoivat elettyjen elämänvaiheiden ajankuvaa. On kirjoitettu arjen iloista ja tavanomaisesta tylsyydestä, ihastuksesta, surusta, toiveista, kaipuusta ja vaikka mistä muusta.

Pidän tärkeinä hetkiä, kun pysähdyn kirjoittamaan, erityisesti kynällä paperille. Siinä on jotain rauhoittavaa, juurruttavaa, aitoa. Kokemus vastaanottamisen puolella on vastaava, tuntuu hyvältä sydänjuuria myöten, sillä joku on pysähtynyt juuri sinun kohdallesi.

Jos sinä pysähtyisit ja tarttuisit kynään, kenelle kirjoittaisit?

Ilahduta kortilla.

t: Ninni

Ilahduta kortilla!